Useat tiedotusvälineet (mm. HS, CNN ja BBC) raportoivat USA:n suurista asekaupoista Taiwanin kanssa. Samassa yhteydessä kerrotaan myös Kiinan kansantasavallan jääkylmästä reaktiosta siihen mitä Kiinan hallinto kuvaa valtakunnan sisäisiin asioihin sotkeutumiseksi. Kiinan kansantasavallan virallisen linjan mukaan kun Taiwan on elimellinen osa Kiinaa. Samoin kuin myös Taiwanin hallinnon edeltäjät kylmän sodan aikaan julistivat olevansa ainoat oikeutetut koko Kiinan hallitsijat.
Näin Suomen näkökulmasta (joka itsekin aikoinaan irtautui isommasta “emämaastaan”), absurdin näytelmän tätä vaihetta on vaikea ymmärtää. Olkoonkin, että jako Kiinan kansantasavaltaan ja Taiwaniin on kylmän sodan lapsi ja molemmissa maissa oma elitistinen valtaklikki pitää kynsin hampain kiinni asemastaan, olkoonkin, että Taiwan ei ole missään vaiheessa muodollisesti julistautunut itsenäiseksi (osittain ehkä perustuen uhkaan “mannerkiinan” asellisesta väliintulosta), niin Taiwanin (“saarikiinan”) hallinnon todellinen irtautuminen mannerkiinan hallinnosta on tapahtunut YLI 60 VUOTTA SITTEN.
Vaatii suunnatonta mielikuvitusta tai sokeutta väittää että Taiwan ei ole de-facto itsenäinen. Muodollisen itsenäisyysjulistuksen (joka lähinnä on symboli intentiosta) varmasti korvaa 60 vuoden näyttö itsenäisestä suvereenista toiminnasta.
Tilanteen absurdiudesta huolimatta on hyvin mahdollista että status quo voi jatkua kauankin. Ottaen huomioon mannerkiinan nykyinen (ja tuleva) suurvalta-asema (sekä taloudessa että aseellisesti), ottaen huomioon mannerkiinan jatkuvasti kasvava merkitys teollistuneiden länsimaiden kauppakumppanina ja ottaen huomioon, että merkittävä osa Taiwanilaisista eivät koe tarvetta muodolliselle itsenäisyydelle (mannerkiinan uhitteluista riippumatta), niin on mahdollista, että kukaan valtapelin osapuoli ei koe riittävää tarvetta asianlaidan muuttamiselle.
Siksi USA:n ilmoitus asemyynnistä (joka liittyy USA:n Taiwanille antamiin tietynlaisiin turvatakuisiin) tällä hetkellä saattaa ihmetyttää.
Tilanteessa jossa USA:n ja Mannerkiinan suhteet ovat entuudestaan rasittuneet, Kiinan talouskasvu lähes yksin pitää pystyssä kaukoidän taloustilannetta ja Kiinan rahoituslaitokset ovat USA:n talousvajeen suurin rahoittaja, niin päätöksen ajoitus voi ihmetyttää.
Uskoisin kuitenkin, että yksin-supervalta-asemaansa puolustava USA näkee tilanteessa arvokkaan mahdollisuuden näpäyttää Kiinaa. Rahoituslaman ja ympäristökonferenssin jäljiltä Kiina on suhteessa voimakkaammassa asemassa kuin kolme vuotta sitten, ja USA tietää, että sen etulyöntiasema on suurin puolustuksen ja kehittyneiden asejärjestelmien sektorilla ja Taivanin halu hankkia “itsepuolustusaseita” tarjoaa USA:lle mahdollisuuden miinoittaa Mannerkiinan takapihaa – ikään kuin “näpäyttää” vastustajaansa.
Sen lisäksi että maailman poliittista karttaa piirretään taas kerran asekaupoilla uudestaan, niin ainakin henkilökohtaisesti minun käy sääliksi 23 miljoonaa Taiwanilaista, jotka (taas kerran) joutuvat suurvaltojen pelinappuloiden asemaan. Siinäkin löytyy rinnastus Suomen itsenäistymiskehitykseen – ei keisarillinen Saksa, keskellä sietokyvyn rajojaan koetellutta ensimmäistä maailmansotaa, hyvää hyvyyttään käyttänyt resurssejaan suomalaisten jääkärien kouluttamiseen. Suomen suurruhtinaskunta oli silloinkin suurvaltapelin nappula.
Avainsanat: Asekauppa, Itsenäsiyys, kiina, Mannerkiina, pelinappula, Saarikiina, Suomi, Supervalta, Suurvaltapeli, Taiwan
